Ensimmäinen päivä
Taakse jäivät lasitehtaan rakennukset ja Kalvolan punaisesta graniitista rakennettu kaunis kirkko. Kirkko oli avoinna vain sopimuksen mukaan.
Franssilantietä pitkin siirryimme radan varrella olevalle huoltotielle. Toijalan Kilsan kohdalla koukkasimme Paulamäentien yli lounaaseen Kurvolantielle ja sieltä lähestyimme pikkuhiljaa Toijalan esikaupunkia ja keskustaa.
Lämpötila oli nollan vaiheella ja tiet koko matkalla liukkaat ja sohjoiset. Onneksi meillä kaikilla oli kengissä nastoitukset. Eteenpäin meno oli tavallista raskaampaa.
Noin viiden kilometrin päässä Iittalasta pysähdyimme lyhyelle patukka- ja juomatauolle. Siinä bussipysäkin penkillä istuessamme näimme, että radan toisella puolella häämötti iso rakennuskompleksi joka netin mukaan oli Teristen kartano. Pirkko huomasi, että mehän olemme Kuurilan rautatieaseman kohdalla. Siitä muistimme Kalvolan Kuurilassa vuonna 1957 tapahtuneen Suomen rauhanajan tuhoisimman junaonnettomuuden. Porista tuleva moottoripikajuna ja Helsingistä Tornioon menevä Ukko-Pekan vetämä yöpikajuna törmäsivät toisiinsa yksiraiteisella radalla. Onnettomuudessa sai surmansa 26 henkeä ja 59 loukkaantui. Tämän traagisen tapahtuman kulusta ja syistä löytyy lisätietoa googlaamalla.
Meidän ei tarvinnut kauaa kävellä eteenpäin kun kohtasimme toisen onnettomuuspaikan Kuurilassa. Hangella makasi kuolleena joko peura tai kauris; vaikea tunnistaa kun ruho oli jakautunut kahteen osaan ja nämä olivat epämääräisissä mytyissä. Arvelimme, että eläin oli jäänyt junan alle.
Kun saavuimme Toijalaan kävimme ensin keskustassa tekemässä ruoka- sekä juomaostokset ja kahvilassa pienellä välipalalla jonka jälkeen jaksoimme kävellä vielä yöpaikkaamme Villi Ullakkoon Pätsiniemen Onnelantielle, minne saavuimme puoli neljän aikaan.
Nimi on enne: Onnelantiellä sijaitsi ihana omakotitalo mikä toimii bed and breakfast majoituspaikkana. Vierailijoille oli varattu alakerrasta neljä kaunista huonetta. Lisäksi alakerrassa oli yhteistiloina isäntäväen kanssa viihtyisä olohuone sekä tilava keittiö. Testasimme hetkisen sängyn pehmeyttä (hyväksi todettiin) ja sinä aikana ihana emäntämme Ulla lämmitti meille pihalla olevan puusaunan. Saunan pehmeä löyly teki todella hyvää koko keholle ja myös mielelle.
Ensin käytiin saunassa ja sitten syötiin vasta, ei kun pasta! Kokkasimme yhdessä päivän ruoaksi pastakastiketta ja spagettia mikä maistuikin makoisalle. Ullan tultua saunasta maistelimme kaikki yhdessä jälkiruoaksi cavaa nauttien samalla talon ihanasta tunnelmasta sekä hyvästä keskustelusta.
Ulla kertoili paikkakunnan elämästä. Junaliikenteen risteysasemana Toijalassa on paljon erilaista yritystoimintaa ja teollisuutta. Toijala on tunnettu myös tapettiteollisuudestaan. Vielä tänä päivänä siellä on toiminnassa tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy. Tehtaan vieressä on myös tapettimuseo, Wallpaper Museum, mikä tällä hetkellä corona epidemian vuoksi on tilapäisesti suljettuna. Ullan talon seinillä saimme ihailla oman kaupungin kaunista tapettivalikoimaa.
Joskus kahdeksan jälkeen rupesimme valmistautumaan yöpuulle. Seuraavana päivänä oli tiedossa uusi kävelypäivä.
Kilometrejä kertyi Sirpan kellon mukaan 22,9.
Toinen päivä
Bed osuus oli ohi ja kahdeksalta oli tarjolla Ullan valmistama runsas breakfast. Vielä ehdimme hetken nauttia kodikkaasta tunnelmasta ja tankata itsemme matkalle. Aamiaisella oli vielä aikaa juttella Ullan kanssa elämänmenosta ja muusta. Yhdeksän maissa pitikin jo hyvästellä emäntä sekä talo ja lähteä tielle.
Ilma oli hieman kylmempi kuin edellisenä päivänä mutta aurinko paistoi kirkkaasti koko ajan. Tiet olivat peilijäässä mutta nastoilla pysyi hyvin pystyssä. Kävely oli huomattavasti helpompaa kun ei ollut sohjoa. Pelloilla näkyi jo siellä täällä pälviä ja lumikinokset olivat madaltuneet. Kevät oli tuloillaan.
Ensin kävelimme Pätsinniementietä pitkin ja myöhemmin siirryimme junaradan läheisyyteen huoltoteille. Kävelimme Lempäälään kuta kuin suorinta reittiä. Käännyimme Sallinkulmassa ensin vasemmalta lähtevälle Kiimantielle ja sen jälkeen oikealle Sallinkulmantielle. Jossakin vaiheessa tien nimi muuttuu Suorakaduksi mikä johtaa Viialan keskustaan, mutta Ailan sports tracker pysähtyy ennen Suorakadun alkua.
Syyllinen on erään talon rappusilla seisova kolme-nelikymppinen mies joka vinkkaa Ailalle kuin ilkitöitä tehneelle lapselle vinkataan. Aila oli ottanut valokuvan tien toisella puolella olevasta navetan taitemallisesta katosta. Hän oli vastikään keskustellut taitekatoista veljensä kanssa ja ajatteli näyttää kuvaa hänelle. Nyt nuorimies huuteli jotain valokuvasta ja Aila sanoi poistavansa sen. Mies ei luottanut Ailan sanaan, vaan vaati Ailaa tulemaan hänen luokseen, jotta he voisivat yhdessä poistaa kuvan. Aila nousi liukasta mäkeä ylös talolle ja mies tuli niskan taakse ja sanoi, että 'meillä täällä on tapana, ettei yksityisistä rakennuksista oteta kuvia ja niitä sitten levitetä netissä varkaille'. Aila sanoi, että anteeksi, otan kuvat pois. Mies tuli melkein Ailaan kiinni niin että pystyi varmistamaan, että tämä poisti kaikki kaksi kuvaa. Hän halusi lisäksi vielä tietää, mistä Aila tulee ja Aila sanoi että Keravalta. Aila läksi kävelemään takaisin tielle ja mies huikkasi perään 'hyvät päivänjatkot'. Jälkeenpäin meille kolmelle tuli mieleen kaikenlaista, mitä tälle miehelle oli pitänyt sanoa. Esimerkiksi, että 'Keravalla on tapana laittaa maski naamalle kun tullaan toisen lähelle'! Aila ei antanut tämän kaiken pilata elämäänsä, mutta Villi Ullakon ihanan aamutuokion jälkeen tämä tapaaminen tien varrella palautti päivän todellisuuteen.
Viialasta ei löytynyt kahvilaa joten jatkoimme niine hyvinemme eteenpäin Lempäälän/Turuntielle päin. Muutama kilometri taittui tämän tie 190 suuntaista Riitiäläntietä pitkin ennen kuin se yhtyi taas Turuntiehen. Kävelimme hetken Turuntien reunaa ja sitten siirryimme Hulausjärven rannan läheisyyteen rauhalliselle Hulaudentielle, missä näytti olevan paljon kesäasutusta. Sieltä siirryimme taas takaisin Turuntielle ja Viialantielle. Vastaan tuli Lempäälän kanava mikä on yhdistäjänä Kirkkojärvelle ja Hiidenvuolteelle. Viialantie muuttui Tampereentieksi ja kohta olimmekin jo Lempäälässä.
Jo kävelyreitin varrella Hulaudentiellä huomasimme Birgitan polun merkintöjä. Netin mukaan reitti lähtee Lempäälän Pyhältöltä ja tulee Lempäälän keskustaan Pyhän Birgitan kirkolle. Lempäälän keskustasta Birgitan polku jatkuu rengasreittinä käyden lähellä Tampereen eteläosia.
Kävimme ulkoapäin tutustumassa kauniinseen Pyhän Birgitan kirkkoon mutta ovet eivät meille auenneet. Kävelimme sitten kirkon vieressä olevalla hautausmaalla junanlähtöä odotellessa.
Lempäälästä löytyi yksi kahvila mikä oli auki - sulkemiseen oli aikaa kymmenisen minuuttia. Saimme kuitenkin vielä kahvit/teen ja viinerit. Näin jaksoimme matkustaa kotiin Keravalle.
Sirpan kellon mittaamat päivän kilometrit olivat 21,5.
