8.11.2020 matka lähtöpisteeseen

Olimme sopineet kokoontumisen Ailan kotitalon kulmalle sunnuntai-aamuun 8.30. Saimme tälle ensimmäiselle kävelylle mukaan myös miesseuraa, kun Pirkko otti koiransa Mokan mukaan.

Lähdimme liikkeelle sellaisella innolla, että Aila unohti käynnistää sportstrackerin ja Sirpa puolestaan älykellonsa harjoituksen. Onneksi emme ehtineet kulkea muutamaa sataa metriä enempää, kun tilanne huomattiin ja korjattiin.

Vaelluksen varsinaiseksi aloituspisteeksi valikoitui Järvenpään Tervanokan uimaranta. Pirkko oli visioinut, että Naisen tie käynnistyy jalkojen kastamisella Tuusulanjärvessä.

Tervanokkaa kohti olisi voinut suunnata Keravalta ainakin kolmea eri reittivaihtoehtoa. Hylkäsimme suosituimman vaihtoehdon Tuusulan rantatien kautta. Kun saavuimme Pihkaniityn ulkoilureittien viereen, meillä olisi ollut mahdollisuus siirtyä junaradan itäpuolelle ja suunnata Kytömaan kautta kohti Järvenpäätä. Tämä olisi ollut lyhin reitti, mutta olisimme joutuneet kulkemaan osan matkasta tienlaitaa ja tiellä on jonkinverran liikennettä. Käännyimme sen sijaan kohti Virrenkulmaa ja kuljimme sieltä hiljaisia teitä pitkin Tuomaalan läpi sekä radan viertä Ainolaan ja edelleen ratsastuskeskuksen ohi Tervanokkaan.

Tervanokan uimarannan portti oli auki. Menimme laiturille ja päättäväisesti riisuimme kengät ja sukat. Sää oli kylmä ja käsineistä ei millään halunnut luopua. Vuorotellen laskeuduimme laiturin tikkaita ja huljuttelimme jalkamme järvessä. Vesi oli juuri niin kylmää, kuin saattoi olettaa sen olevan marraskuussa. Pirkko onnistui vielä jotenkin pudottamaan toisen käsineensä veteen. Hän sai ongittua sen talteen, mutta joutui selviämään loppumatkan toinen käsi paljaana.

Kuljimme Rantapuiston läpi kohti Järvenpään keskustan kävelykatua. Sirpa jäi muista jälkeen, kun pysähtyi kuvaamaan isänpäivän kunniaksi salossa liehuvaa lippua. Hän yritti omia liputuksen Naisen tien aloituksen kunniaksi. Lisäksi hän oli näkevinään hyvää lupaavan enteen, kun huomasi asfalttiin maalatun keltaisen nuolen. Se osoitti kulkusuuntaamme. Keltaiset nuolet ovat yleisiä opasteita Espanjan pyhiinvaellusteillä ja jonkinlaiseksi korvikkeeksi caminolle Naisen tie keksittiin.

Kävelykatua kulkiessamme yritimme epätoivoisesti löytää avointa kahvilaa. Pirkkoa lukuunottamatta olimme jättäneet aamukahvin juomatta ja nyt kahvintuska oli jo huomattava. Meitä ei onnistanut kahvin suhteen, mutta saapuessamme rautatieasemalle huomasimme junan olevan muutaman minuutin myöhässä. Se lohdutti kummasti, kun emme joutuneetkaan odottamaan junaa puolta tuntia. Äkkiä kasvomaski naamalle ja junaan. Olimme kulkeneet Naisen tietä kokonaiset 1,3 km.