Olemme neljä naista: Aila, Pirkko, Sirpa ja Tuula. Ryhmämme keski-ikä kipuaa hieman yli 70 ikävuoden. Meitä yhdistää mm. kotikaupunkimme Kerava, Espanjan Santiago de Compostelaan suuntaavien pyhiinvahellusteittien (camino) kulkeminen, rakkaus luontoon sekä omastag mielestämme hyvä huumorintaju.
Koronapandemia von pitänyt meidät vuoden 2020 tiukasti kotimaassa ja suunnitellut caminot siirtyivät johonkin tulevaisuuteen. Olemme kulkeneet erilaisilla kokoonpanoilla päiväpatikoilla lähiympäristössä. Kaikilla on ollut kova kaipuu pidemmälle vaellukselle.
Kun Pirkko luki lehtijutun Jäämereltä Itämerelle kävelleen Jarmo Karpakan Via Uomosta, hän heitti Sirpalle ehdotuksen Naisen tien kävelemisestä Tuusulanjärveltä Kilpisjärvelle. Heitto osui ja upposi.
Ehdotus käynnisti tutkimisprosessin. Voisiko vaellus olla toteutettavissa? Lähes kaikki Suomen päästä päähän vaeltaneet ovat valinneet reittinsä Suomen itäosista. Teoriassa Suomen läpi Turusta Käsivarteen kulkee kaukovaellusreitti E6. Käytännössä sitä ei kuitenkaan ole olemassa.
Ehkä enteellisesti Saanan nimipäivänä Pirkko ja Sirpa tapasivat tutkimaan karttojaan ja keskustelemaan selvittämistään vaihtoehdoista. Naisen tien reitin hahmottaminen tuntui aivan ylivoimaiselta. Lopulta päätettiin 'syödä tämäkin elefantti pala kerrallaan'.
Koska syksy oli jo pitkällä ja tarkoitus on nimenomaa kävellä, päätettiin ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi päästä Tampereelle asti. Tätäkään väliä ei kuljettaisi yhtenäisenä vaelluksena vaan yksittäisinä päiväpatikoina tai viikonloppuvaelluksina.
Ailan ja Tuulan mukaan saaminen ei edellyttänyt muuta kuin ideasta kertomisen. Yhdessä suunnittelemme aikataulun ja etapit sekä niiden reitit. Saapa nähdä joudummeko äänestämään reittivalinnoista.
Sovimme myös, että kaikkien neljän ei välttämättä tarvitse kulkea kaikkia etappeja yhdessä, jos aikataulujen sovittaminen on vaikeaa. Meillä kaikilla on omat sitoumuksemme, jotka vaikuttavat käytettävissämme olevaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti